Hämärän tullessa. Kierrän mäen päälle toista reittiä ja taivutan päätäni niin, että näen koko tornin. Kirpakka syysilta, pyörä alla ja pikkuinen vilu. Sisällä ystäviä, kynttilöitä ja Ave maria. Melkein niin kuin ennen.

Tänään ensitöikseni aamulla peruin alkuillan jumpan. Ensitöikseni iltapäivällä kiiruhdin tuore voisilmäpulla kourassa parvekkeelle kahvittelemaan uusimman aivot nollaan -lehden kanssa. Kynttiläisiä saunahetkiä ja itseni hemmottelua, kuulemma ne on ihailtavia ekoja itseään ajatellen. Illalla juoksulenkillä huomaan hemmotteluhöppänän toisen puolen: ei tarvitse paljoa houkutella kääntymään sittenkin yhtä mutkaa aikaisemmin takaisin päin. Kiitos, ripaus itsekuria tänne.  

Eväsleivät valmiina. Huomenna viikon viimeinen puristus ja hyppäys junaan - ihan vain istumaan. Kuopioon käy tie... 

Pelakuut ikkunalla. Viikonlopun istuminen tuntuu jäsenissä. Eilinen koulutuspäivä pisti miettimään. Miettimään eniten sitä, että jos istutetaan 400 opettajaa lauantaina (työehtosopimukseen kuuluvana) koko päiväksi kuuntelemaan luentoja, niin kyllä pitäisi olla asiaa eikä sen vierestä. Vaikka osa oli ihan asiaakin. Erästäkin luennoitsijaa kuunnellessa tuntui aivan kun joku olisi silittänyt käsvartta. Niin hyvältä se tuntui taas kuulla, muistaa, huomata työnsä syvyyden.

Lampaat on pistetty lihoiksi ja tänään päästiin maistaamaan ehtaa lähiruokaa. Ja maistui! Iltapäivän itkut vaihtui loppuillan kestäväksi hymyilyksi. 

Kirpakat omenat muuntui piirakaksi. Vieraiden kanssa muisteltiin parinkymmenen vuoden takaisia hetkiä. Niitä, kun potkumopolla pyhkästiin tien toiselta puolelta vauhtia ja tultiin toiselle puolelle kastelemaan kukkia pienellä kastelukannulla. He veivät parkuvan lapsen aukinaisen leuan kanssa tikattavaksi, hakivat jäätelöä siitä vihjaileville, löysivät yhtäkkiä vintistänsä lapsukaiset lukemasta vanhoja Aku Ankkoja. Ja antavat olla, tulla ja mennä. Pitävät silmällä, lähellä. Ihania tuollaiset, varavanhemmat, naapurit.

Sellaista iltapäiväsumua. Ulkona kylmää ja koleaa. Viiden asteen ulkolämpötila antaa hyvän syyn kietoutua sisälläkin villaan. Murua rinnan alle, kaffea päälle ja hetkeksi vaakatasoon. Vanha aikakauslehti ja hetkeksi rillit päästä. 

Eilen jurppi ja otti päästä. Ärsytti ja potutti. Illalla tarpeeksi purnattuani sain taas (liekö taas kauan kestävän) valaistuksen siitä, miten on hankala tyytyä johonkin keskinkertaiseen, kun pohjalla on kokemus hyvästä. Mutta mikäpäs tässä. Sellainen seitkytprosenttinenkin hyvä on oikeastaan aika hyvä. Sellaisen tyydyttävän, riittävän verran hyvää. Vaan on siinä muistamista. Tänään muistin tyytyä tälle päivälle annettuun hyvään: ihanaan työrauhaan ja rakentavaan, kunnioittavaan yhteistyöhön.

Akut täynnä! Pottupellosta nousi kumiankkaa ja willendorfin venusta. Puoli kahdeltatoista oli jo laarit ja säkit täynnä ja keitto kiehumassa. Väkeäki oli niin, että melkeen sai kilpailla omasta pätkästä pottuvakoa. Potunnoston ylipäällikkö, 86-vuotias pappa ajoi uljasta Valmetiaan ja oli silminnähden tyytyväinen. Hymyili korvasta korvaan. Mummu pötkötti sisällä ja keräsi parisänkyyn monenikäistä potunnostajaa köllöttelemään nosto"urakan" jälkeen. Vaan mummu se suurimman työn teki: murehti ruokapuolesta viikkotolkulla. Että millaista jälkiruokaa ja mitä sitten potun kanssa potunnostoväelle. 

Hedelmäpeli maalaisittain: pussit käteen ja mätkimään omenapuuta. Viimeisetkin talviomenat pääsi matkalaisten mukaan.  

Pappa pesi punaiset kumisaappaat puhtaaksi mullasta.

Kohdattiin pyörätelineillä. Yhteisenä määräänpäänä kirjasto. Entisen esimieheni halaus oli lämmin ja tuttu. Nyt sen taas muistin, että mitä se kaikki oli. 
Lievää menneiden kaihoa ilmassa. 

Kohta kuusi viikkoa töitä takana. Nyt tiedän jo missä olen, keiden kanssa ja mitä teen. Pitkä lämmittely ja tiukka sisäänajo itsekseen toivottavasti tietää selkeytyvää säätä loppuvuodelle. Hain kirjastosta erkan kirjan ja draamaopuksia. Toivotaan intoa ja iloa niin lapsille kuin opettajalle!

Viikonloppuna kaikkea muuta kuin opetusta. Mummu ja pappa odottaa: mitäpä minä, makkaan vaan ja varjo vennyy. 

Kesäkukkia syyskuussa. Pihatöitä t-paitasillaan. Ihanaa ruokaa ja perhettä koolla. 

Lepoviikonloppu.