Viime aikoina. Olen ajatellut aikaa ja sen armollista otetta ihmiseen. Aikaa, joka vaihtelevuudessaan opettaa minulle joka päivä jotain uutta. 

Viime aikoina. Kuljen räntäsateessa isoveljen kanssa. Veli keittää aamukahvit ja pitää pikkusiskoaan hyvänä. Kauhon samaa taivaalta tupruavaa lunta etelässä, keskellä ja pohjoisessa. Puran laukun, jotta voisin sen taas viikon päästä täyttää.

Järjestelemme, kannamme, kirjaamme. Kellarivarastoa, vuosien aikana kertyneitä tavaroita, tulevaa. Samassa aika opettaa rajoja, joiden sisällä minulla on hyvä olla. Iloni on aika, jota elän. Rajojani, joita opettelen. Polkuamme, jolla meillä on niin hyvä kulkea. 

Että iloni olisi puu
oksilla omenat
olisi keveys ja tuuli
joka kantaa
että iloni olisi tuuli joka kantaa

(K.Kunnas)

Mitkä ovat olleet päiviesi helppoja hetkiä? No ne pakkaspäivien parhaimmat palat. Kun käsi kastaa joulupiparia päiväkahvissaan lähes sadan vuoden kokemuksella. Kun ystävä istahtaa ruokapöytääni. Kun toinen helpottaa päivää pyrähtämällä iloisesti eteeni halaten. Kun kolmas lukee iltasadun pienokaisilleen. Kun on läsnä.   

Loman jälkeen. 

Kolmen viikon tavarakassit, läjät ja nyssykät lattialla luovassa kaaoksessa. Tyhjä opekalenteri odottaa täyttäjäänsä - suunnittelijaa, joka loisi toimivan kokonaisuuden kevääksi. Hallittavan, hillityn. Joustavan pehmoisen. Ja mistä aloitan? Epäolennaisimmasta, helpoimmasta: kertyneiden pakasterasioiden asettelemisesta siisteihin pinohin odottamaan kesää.

No mutta ope, millanen loma sinulla oli? Ihana, vapaa, lämmin, lempeä. Matkaa Suomi-neidon helmasta pohjoiseen, keskeltä länteen. Läheltä vieläkin lähemmäs. 

Loman jälkeen.

Löydän ilokseni keittiövälineitä itselleni uusista paikoista. Uuden vuoden kalenterissa kahdet aikataulut. 

Jos osaisin, kertoisin. Joulun herkuista, löhöilyistä, lauluista, lukemisista ja seurasta. Ajasta ajatella, olla, istua ja tuumata. Taidoista sanoa ei kiitos ja että voisin sittenkin yrittää. Aina vaan jatkuvasta vapaasta, huomisen liikahtamisesta kultamurua kohti ja isoveljen ostamista makkaraperunoista syntymäpäivän kunniaksi. 

Loma on otollista aikaa elpyä.

Maailman kaunein joulukuusi. Ja vielä minun luonani! Ylleen sai koristeet, alleen paketit. Jatketaan joskus toiste. Olen aloittanut jouluni rauhan.

Kolmas adventti. Kuusi päivää lomaan. Ailahtelevainen joulumieli.

Minun jouluni meinasi unohtua. Se yritti tulla jo kaksi viikkoa sitten, kun hipsin yönkähmässä piparintuoksuiseen majapaikkaan. Se yritti tulla ensimmäisen adventin adventtitontun tuomien leimasimien mukana tai viikko sitten toisen adventin upean brunssin siivittämänä. 

Tänään kuitenkin, vasta, pala joulua. Pyöräytän vihoviimeisen numeron koepaperin yläkulmaan, nostan viikon verran odottaneen joulukoristelaatikon lattialta ja puran paikoilleen jämähtäneet kesäkoristeet pois. Vihdoin.