Muuttopäivä oli poutainen ja pizzapalkalla olevat roudarit olivat mitä mainioimmat. Ja söin parasta pizzaa, mitä ikinä. Pakko kirjottaa ihan ylös, että muistan: kebab, pekoni, paprika, aurinkokuivattu tomaatti, aurajuusto ja maustettu kanafilee. Ai paljon täytteitä? Pah.

Vuosi loppuu juuri, kun on oppinut tunnistamaan käsialat. Onneksi toisaalta. Mehut alkaa olla aika finito. Kämpillä saa valita halutessaan vaikka joka ilta eri nurkan, mihin patjan laittaa. Sen ainoan kalusteen jakkaran lisäksi tällä hetkellä.

Kuulemma pitkä "antenni" oli asennettu välitunnin aikana sinitarralla pöydänkulmalle, jotta open netti toimisi paremmin. Minä puolestaan esittelin sen hyvin pitkäksi venyneenä pinnana, joka venyy ja paukkuu päivä päivältä enemmän. Toivottavasti ei katkea. 

Nyt on jo loppusuora. Luokan totaalityhjennys hyvällä mallilla, kirjat ikkunalaudalla, numerot annettuna. On alkanut hellyysvaihe. Sitä, että joku on tuon tuostakin vyötäröllä, kyselee ja jutustelee joka välissä. Ja opettaja huomaa, ettei pääse kuivin silmin loppuun omaa malliesimerkkiään ensi viikon kevätkirkkoa varten tehdyistä esirukouksista. Kiitos tästä vuodesta ja mukavista yhteisistä hetkistä. Toivottavasti ensi vuodesta tulee yhtä hyvä. Toivon, että saan yhtä ihanat oppilaat kuin nyt.

Rullaluistelulenkillä tuoksui kesä. Ilta-aurinko helli luistelijaa ja teki hyvää raskaasta viikosta väsyneelle mielelle. Ristiriitaisuuksien viikko. Kaiken tämän juhlien, koulun ja lukuvuoden lopettamisen keskellä kuolee lapsen isä. Onneksi oli hyppytunti, sai itkeä hetken rauhassa.

Parvekkeenovi on iltaisin aina auki. Päivä paahtaa näinä poutupäivinä niin suoraan ja pitkään, että asunto on kuin sauna. Ei tässä voisi asua kesää. Että tsemppiä vaan seuraavalle asukille! Nyt kuulen, kuinka naapurin parvekekiikku nitisee joka heilahduksella. Viereisen marketin parkkipaikalta kuuluu skeittilaudan räminä, hyppyjen kolahdus asfalttiin. Aika kesäisiä ääniä. 

Upea kevätjuhla takana ja se viimeisen kerran laulettu nälkämaa. Sali oli ääriään myöten täynnä. Taaskin kaikki halusivat olla läsnä. Opettajien asuna oli retroa juhlaohjelmaan sopien. Vielä viimetipassa aloin lyhentämään puolipitkää helmaa käsipelillä. Missäs ne ompelutarvikkeet olikaan? Ja yksi laatikko auki ja menoksi. Kyllä yleensä ne on muut, jotka fiksailevat neulalla ja langalla asuja juuri ennen lähtöä.

Siellä he töröttivät. Kello puoli kahdeksan aamulla ja vavat vedessä. Kymmentä vaille nousi jo ensimmäinen lahna. Mietin, että millonkohan on pojat ollu viimeksi yhtä aikaisin koulussa, yhtä innokkaina ja yhteen ääneen monkumassa ei vielä lähetä pliis ei vielä. Ja miten se onkaan niin, ja onneksi onkin, että juuri kun meinaa repiä pelihousunsa joidenkin kanssa, niin seuraavana päivänä hymyjää. 

Kun pisamapäinen sankarini toiveen kalaretkestä toiveita-palstalle kirjasi, oli hanget korkeat ja pakkasta melkoisesti. Paljon siitä on puhuttu, kauan sitä oli odotettu ja melkein ensi viikon Oulun reissu on jäänyt kakkoseksi. Oli onkea ja oli virveliä. Oli kaksi pakkia uistimia ja taitoa heitellä niitä. Löyty rannoilta rentukkaa ja tervaleppää, nousi simpukkaa ja lahnaa. Ja mitä hullua me nuitaki on neljän seinän sisällä opiskeltu!

Eilen tapasimme luokan uuden opettajan ja tuntui luonnolliselta tutustuttaa  hänet oppilaisiin. Tänään puolestaan istuin rannalla ja katselin saalistaan riemuitsevia lapsosia ja mietin, mitenköhän tästä tosissaan selviää. Sitä ottaa ja sitä jättää. Se on tämän työn luonne. Ja vielä ihan ite valittu ammatti. Ammatinvalintakysymys, tuumasi poliisi, kiskasi takin niskaan ja lähti kerrattain minun hiihtolomani aikaan yövuoroon. Niinpä. Ehkä luopumiseenkin tottuu.

Lauletaan vielä se Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, se me osataan, se on niin hyvä. Se on totta, sen he osaavat. Musiikkiluokan piano heiluu, kun ope soittaa antaumuksella, laulaa ylväästi seisovan luokkansa kanssa tunteella. Ja sitten jo vähän itketään.

Meidän on uudesta luotava maa...

Luin aamun Hesarin jo pihalla. Päivän lämmetessä kiskoin vaatteita vähemmäksi ja perustin auringonottoleirin siihen kulman taakse, Annikin ikkunan alle. Ajattelin kyllä, että kuinkakohan pahennan taloyhtiön mummoja rilluttelemalla sillä lailla bikinisilläni noinkin julkisella paikalla. 

Ulko-ovi kävi, mummot ja papat lähtivät sauvakävelyilleen ja minne lie. Sienipiirakkaa antanut naapurin mummo tuli ulos, avasi autotallinovensa ja pysähtyi katsomaan tytönhupakkoa nurmikolla. Ei sanonut mitään, vaan kaaratti pois. Illalla törmättiin rappukäytävässä. Tuumasin, että hän olikin ollut jo päivällä liikenteessä. Että näin sieltä nurmikolta. Ai sinäkö se olit? Minä meinasinkin huutaa, että ootahan niin minäki tuun, kunhan vaan kerkiän! Asenne-mummu! 

Illalla istuimme katolla ja ihmettelimme taas ajan kulumista. Kaksi viikkoa. Muistellaankohan me tätä sitten joskus? No tottakai muistellaan. On niin paljon hyvää, mitä muistella.

Hellepäivän herkkuainekset: hellevaatetus, ulkoiluseuraa yksi ja kaksiveestä sekä vaihteeksi jäätelöä. Oon jo kolmen päivän aikana syöny ehkä enemmän jäätelöä kuin viime kesänä yhteensä. Aurinko tuntui niin ihanalta iholla. Kaksivee lauleskeli tyytyväisenä ja yksivee kummipoika nukkui autuaan tietämättömänä jätskeilystä. Sorsat ei ihan ymmärtäny meidän leipien nakkelu, vaan uiskentelivat kauempana rannasta. Eivätkä edes yhtään vauhkoontuneet leipäpalasista! Ehkei niitä ei ole syötetty niin pilalle kuin niitä vanhoja kunnon Ainolanpuiston ehtoja pullasorsia. Nämä taisi olla myös lainkuuliaisia: rannalla oli nimittäin kyltti lintujen ruokkiminen kiellety. Humpuukia! 

Meillä oli ihana hellepäivän retki. Kaksivee huuteli sorsille tulkaa tänne sorsat ja välillä sorsat ja norsut menivät sekaisin. Norsuja ei silti rymissy paikalle.

Illalla tein viimeisen kerran lappapuuroa. Sellasen reilun kattilan verran, taas niinku olisi isompikin perhe. Käytin viimeiset sokeri ja mannaryynit. Ruoatkin alkaa olla aika hauskoja keräilyeriä, kun yrittää tyhjentää varastoja. 

Illalla nuuskin parvekkeella hellepäivän illan tuoksuja. Koivut ovat puhjenneet lehteen.

Vuosi sitten aika lailla samoihin aikoihin samaisella torilla ja yhtä iso tötterö. Silloin ja nyt sen kunniaksi, että tulevan lukuvuoden työpaikka plakkarissa. Eilen ja tänään nautittu auringosta, lämmöstä ja pompittu riemusta!

Ikkunat pesty (+ parvekelasit), verhot otettu pois, laatikoita pakkaamatta enää muutama, uuni pesty, matot rullattu, keittiöstä kaapinovet pyyhitty...