Vitsipitsi

Kuopion kirpulta löyty hurmaava pitsinauha. On ilo olla yhtä seinäpitsien kanssa kera pistinauhan! Ja minäkö vain mustaan pukutuja, pyh. Vihreä villitsee.

Perjantaita lauantaina

Vaan olihan meillä ilta! Brahis heräsi eloon, kun asukki vietti vapaa(työtöntä)päivää ja fiilisteli keväästä. Kävin ostaan ihan innostuneena kukkasia ja kaivelin aarrekätköjä. Avaimenreiät pääsi peittämään seinän koloja, vanhat pullot tongittiin sängynaluslaatikoista esiin ja peltipurkit sai uuden käyttötarkotuksen. Jo keveni pöytäki! Herkkusuu leipoi puolukka-marenki -kakkua, snickers-piirakkaa ja broileripiirakkaa. Oli muuten ihan sellasia reseptilöytöjä, että taijan toistekin tehä. Vieraat toi lisäherkkuja pöytään ja kyllä sitä herkuteltiin. 

Kuusenalusmatto alotettu tilauksesta. Toinen reikäkierros jo menny ja halkasijaa alkaa olla jo 70 cm. Alkaako kohta piisaamaan? Pikku rinsessa oli apurina kerän kanssa. 

Ja mikä parhainta: kuiskikaiski on täällä! Pääsi eilen heti ensimmäisenä viemään roskat ja tiskaamaan. Oi oi, niin kuin ennen konsanaan!

Ropo

Virkeänä aamutuimaan herännyt sai äkkilähdön töihin. Venyttely jäi kesken ja Hesari luukkuun, mutta olinpahan kahessakymmenessä minuuttissa paikalla. Aurinko saa nostamaan pään pystyyn kuin hopearopo konsanaan!

Arki.

Tänään on pitäny monesti tarkistaa kellosta, että onko kello tosissaan nuin vähän. Luulin monesti olevani myöhässä niin jumpasta ku töistäki, kun aurinko helotti niin kirkkaasti heti aamusta, ja illallaki jumppaan mennessä ei tarvinu säkissä polkea. Vaan se säästä. On sitä ollu muutenki nini töhnässä, että meni kerran jos toisenki töissä väärään kerrokseen. Saatiin monesti melko hyvät naurut kanssaeläjien kanssa, kun yks haahu laahua ihan vääriä käytäviä. Ei aina (ja saatika lomanjälkeisenä maanantaina) voi muistaa. 

Jos loman yksi päätarkoitus on irrottautua arjesta ja virkistäytyä, niin sitä se tosissaan teki. Fyysinen virkistys vähän vielä juimii lauantain laskujen takana, mutta eiköhän seki kohta ilmianna itsensä. Vaan se pääkopan virkistäytyminen se vasta oli nannaa! Toisia maisemia, muutaki ääntä ku omaa jupinaa, lautailua ja ulkoilua. Ja noh, mitä nyt tuhat kilometriä ajelua, joista suurin osa yksin. Hän autoilee, kuin suumaheri konsanaan!

Paitsi huolettomuuteni on saanut uuden ulottuvuuteni. Kun järjestelmällisyydestä ja neuroottisesta suunnitelmallisuudesta on opetellut/opettelee pois, voi myös käydä niinkin, että menee melkeen ojasta allikkoon. Katoin pokkana perjantaiaamuna enirosta, että joo, tuolta Keiteleen ja Pielaveen ja minkälie kautta on Kuopioon mummulasta lyhin reitti. Hän läks sillä hataralla muistikuvalla, että eiköhän siellä ole kylttejä ja viittoja. Pappa tuumas, että joo pääseehän sieltäki. Vaan alkupätkä on aika mutkasta - mutta onhan se vaihtelua! Vaihtelu virkistää sanoin ma ja läksin matkaan. Siinä mutkikkaan Muurasjärventien jälkeen aattelin, että non nyt tulee vähän turvallisemmat tiet. Ja pah. Nelostien jälkeen alko sellaset mäet, kolot ja mutkat, että rallikuskitki ois hirvitelly. Liukastaki toki oli ja ei paljoa vastaantulijoita näkyny. Tie muuttu kilometrien edetessä sellaseksi kinttupoluksi ja siinä vaiheessa, kun kyltissä luki, että päällyste päättyy, niin päätty myös huumorintaju. Puhelu kärsivälliselle kartturille ja ei muuta ku riestykseen stop ja juu tässä lukee, että tuonne tuon verran ja tuonne tän verran. Mihin sitten, häh? Sai huoleton lomalainen ajaa peilijäisissä ysikympin mutkissa kyllä niin kieli poskella, että isommalle tielle päästyäni kyllä huoahdin syvään. Ja sehän meni just niinku armas pappa lupasi: tasan puolenvälin jälkeen alko leveä, iso, asfalttibaana. Vaihteluki oli melkosta!

Uus hame peeäs.

Ei toimi!

Just perus. Oon ennenki hymyilly utaretulehdusnäytelaatikolle, mutta ajattelin vielä suoda muillekin sen ilon. Ja ku ovikello ei toimi, on hyvä rustata vaikka tussilla siitä ilmotus. Ei toimi!

Otin maakuntamatkailun kannalta tämänkin loman ja kävin eilen Kokkolassa päiväseltään. Pappa rymys puuliiterissä ja minä katoin ikkunasta, että nyt ei muuten oo pappa ihan tavallisessa puidenhakuasennossa. Illalla yötä vasten ajelin vielä takasi ite, mutta paappa jäi yöksi vielä pötkötteleen. Kohta taitaa jo tulla! Lupasin papalle kaks tarraa, ku oli niin reippaana sairaalassa. Revittiin ja kopeloitiin kylkeä ja olkapäätä, että sairaanhoitajaki tulkitsi papan kipua kätevästi minun ilmeiden kautta. Raavas mies ei turhia valita.

Kohta taas vaihteeksi auton rattiin ja Kuopioon. Yes!

Hoi, Sinä joka haaveilet omakotitaloasumisesta! Eilen olisi ollut avoimet ovet kokeilemaan, miltä tuntuu nakella lumia katolta. Ja eikä mitä tahansa nokialaissii lumioita. Tää oli raskaampaa sarjaa. Karhea tiilikatto ja kaikki. Ei heti liikkunukaan kerrokset, ei lipsunu ei luistanu. Oisit sinäki saanu ihan tosissaan työntää ja nakella. 

Sää suosi tokitoki. Suorastaan lämmin tuli ja syke kohosi, kun siinä viien tunnin rupeaman aikana kerettiin puotella paikotellen metri kolkytäsenttistä kasaa alas. Vaan onneksi lysti ei ollut siinä! Koska katot on niin taidokkaasti suunniteltu, ei oo nurmialuetta heti niiden räystäiden alla. Tämä tarkoitti meidän kannaltamme sitä, että kaikki, mitkä pudotimme katolta alas, sen myös kärräsimme omin pikku kätösimme kauemmas pihalle. Ja koska lunta on tullut jo enemmän ku kaks kertaa, sitä sai kärrätä ihan kunnolla kauas, että mahtu yks jos toinenki lastillinen. Hiiop, hiiop! 

Huolto pelasi moitteettomasti. Äiti nakkeli vesipulloja katolla puhkijoille ja kohta sieltä oli jo karkkipussikin tulossa. Piipun (tai minkä lie ilmastointisellasen) juuressa tuoksu ensin kalakeitto ja sitten kohta jo lätyt. Tuli kummasti puhtia touhuun! Lopputulos: katto ei ehkä notku niin pahasti, saatiin hyvä treeni ja raitista ilmaa ja nyt on selkäpaistipalaset kipiät.

Vaan kyllä mietin kahesti, että sais nyt olla niitä rattoripoikia lähistöllä nii ottaisin lämpimästi vastaan ja avosylin. Tai äkkiäkös sellanen näppärä katepillariki kelpais. Surr vaan ja lumikasa olis jo siirretty. 

Mutta on se aurinko helliny niin lomalaisia ku vaan voi. Maaliskuu on tosissaan niin ku eräässä blogissa oli oivallisesti lainailtu:

"It was one of those March days when the sun shines hot and the wind blows cold:

when it is summer in the light, and winter in the shade. "

-Charles Dickens

Äsken oli sekä ent. että nyk. kämppis läsnä. On se mahtava, kun ihminen on liikkuvainen otus! Huomenna reisikkäälle. Ja sieltä kuopijoon. Kyllä on loma!

P.s. Vuosi sitten oli Jaappani lähöillänsä. Koiven kanssa tuskailin, että ottaako monta varajalkaa mukaan. Nyt nautin kevättalvesta ja siitä, ettei tarvi mennä neljällä jalalla.

Vieraspaikalla

Vieraspaikalla paistoi tänään aurinko. Näin lähdimme reippaana luistelemaan merelle, kun kerta Oulun kaupunki oli pätevänä saanut hienon luistinradan Oritkarista Oulunsaloon. Tai näin ainakin intterneetti kertoi. Ensin käveltiin Oritkarissa luistimet kourassa ja kaakaot termarissa. Sitten vaihettiin lahden toiselle puolelle ja käveltiin Varjakan puolella samat kantaamukset olalla. Ja jo lopetettiin, kun hiihtäjät sanoi, että ei kannata, kovin oli hankalan näköstä jonkun yksinäisen luistelijan meno. 

Ei sitten. Ei luisteltu, mutta kävellä köpöteltiin, nautittiin auringosta ja siitä, että tuullut lai-sin-kaan. Voitteko uskoa, Oulussa tällaista? Ja niin oltiin vieraspaikalla kaakaon ja auringon kera. Lämmitti niin, että aivan luuli ruskettuvansa! 

Lomalainen on niin lomalainen että juhlii ja riemuitsee alati. Välillä tuntuu, että aivan pakahtuu tästä aurinkoisesta keväästä ja ansaitusta lomasta, mutta sitten muistaa todellisuuden ja laskee kantapäät maahan. Hyvää vastapainoa tämä ällöttävä työnhaku. Pysyy realismi mukana! 

Äsken kävi ihana tuulahdus enklannista. Ja sinne mäni. Ja kohta tulevat takaisin! 

P.s. Huomaatteko, että kappaleen viimeinen lause on useimmiten kohdallani huudahdus. Kun kiljuu lopussa, jää varmasti korviin soimaan!