perjantai 9. joulukuuta 2011
On se juhulaa!
Vähän niin ku ois omat ylioppilasjuhlat koettu uusittuna, mutta ehkä jopa parempana versiona. Ajeltiin keskiviikkona Kajaaniin äiteen kanssa. Matkaseurassa ei ehkä ois voinu olla enempää nostalgisuutta! Äiti-tytär -laatuaikaa oli het' Vaalan abc:kin täynnä, kun äiti toki osti matkakarkkia lapsukaiselleen. Ihmetys oli suuri, kun tytär valitsikin Lauantai-pussin kaikkien jumbo-megapussien seasta. Ja sitä paitsi! Lauantai-pussin sekoitus oli muuttunu dramaattisesti. Kaikki ne pitkulaiset salmiakkinallet oli häipyny ja tilalla oli jotain hetelmätutteja. Aika karski muutos etten sanoisi.
Äiti ja tytär katselevat nähtävyyksiä: "Siis tuota Prismaa ei kyllä oo viimeksi ollu!" "Noh mitä nyt varmaan kymmenisen vuotta jo ainaki." "Nii mutta ei ainakaan sillon minun aikana!" No ei varmasti sillon seitkytluvun lopussa rismoja näkyny. Ja kuulemma Pekka Heikkisenki leipomo on ollu eri paikassa. Jännä ku kolmessakymmenessä vuodessa tapahtuu muutoksia! Välillä piti muistuttaa komeasta asfaltista, jolla pitäis myös pysyä.
Juhla oli juhlava viimesen päälle! Meitä valmistuvia oli paikalla vaan kahdeksan, mutta läheisiä ja puljun henkilökuntaa oli yhteensä niin paljon, että Hela-salissa oli varmaan kuutisenkymmentä ihmistä. Puheita, musiikkiesityksiä ja kunnon Gaudeamus igiturit. Siinä viva academia, viva professores -kohdassa tuppas kyllä hymyilyttään ylistyslaulu rohvessoreille. Onnitteluja ja kättenpuristuksia. On sitä ite kunkin ne ansainnut! Äiti räpätti tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kuulemma ollaan söpösti ku kaks marjaa. Yes. Ite sain melko mielenkiintosta juhlakahviseuraa: eräs nimeltä mainistematon falsettiääni erkan puolelta sekä eläköitynyt bilsa-mantsan ope. Mikäs siinä kilistellä ;) Vaan on meillä mainio laitos ja mielenkiintoisia, kontaktia ottavia ihmisiä!
Tuli ihan ikävä kampushengailun pariin ja ihanien ihmisten keskelle, mutta eipä siellä nelijalkasena paljon hyödytä olla. Vaan taisipa Kajaanin kaverit saada ymmärrystä minua kohtaan nähdessään kombinaation äiti-tytär !
Juhlapäivän kruunasi ravintelireissu Toreroon ja mainio ateria. Ja kyllä väitän ja suoraan, että parempaa valkosipulimajoneesia saa etsiä! Alioliaioli mikä lie <3
Ne opiskelut oli sitten siinä. Nyt tuulta päin!
Äiti ja tytär katselevat nähtävyyksiä: "Siis tuota Prismaa ei kyllä oo viimeksi ollu!" "Noh mitä nyt varmaan kymmenisen vuotta jo ainaki." "Nii mutta ei ainakaan sillon minun aikana!" No ei varmasti sillon seitkytluvun lopussa rismoja näkyny. Ja kuulemma Pekka Heikkisenki leipomo on ollu eri paikassa. Jännä ku kolmessakymmenessä vuodessa tapahtuu muutoksia! Välillä piti muistuttaa komeasta asfaltista, jolla pitäis myös pysyä.
Juhla oli juhlava viimesen päälle! Meitä valmistuvia oli paikalla vaan kahdeksan, mutta läheisiä ja puljun henkilökuntaa oli yhteensä niin paljon, että Hela-salissa oli varmaan kuutisenkymmentä ihmistä. Puheita, musiikkiesityksiä ja kunnon Gaudeamus igiturit. Siinä viva academia, viva professores -kohdassa tuppas kyllä hymyilyttään ylistyslaulu rohvessoreille. Onnitteluja ja kättenpuristuksia. On sitä ite kunkin ne ansainnut! Äiti räpätti tuttujen ja tuntemattomien kanssa, kuulemma ollaan söpösti ku kaks marjaa. Yes. Ite sain melko mielenkiintosta juhlakahviseuraa: eräs nimeltä mainistematon falsettiääni erkan puolelta sekä eläköitynyt bilsa-mantsan ope. Mikäs siinä kilistellä ;) Vaan on meillä mainio laitos ja mielenkiintoisia, kontaktia ottavia ihmisiä!
Tuli ihan ikävä kampushengailun pariin ja ihanien ihmisten keskelle, mutta eipä siellä nelijalkasena paljon hyödytä olla. Vaan taisipa Kajaanin kaverit saada ymmärrystä minua kohtaan nähdessään kombinaation äiti-tytär !
Juhlapäivän kruunasi ravintelireissu Toreroon ja mainio ateria. Ja kyllä väitän ja suoraan, että parempaa valkosipulimajoneesia saa etsiä! Alioliaioli mikä lie <3
Ne opiskelut oli sitten siinä. Nyt tuulta päin!
tiistai 6. joulukuuta 2011
6/12
Rankka itsenäisyyspäivä. Taas yks niistä kerroista, jollon voisin laittaa osta-myy-vaihda -palstalle heti monen rivin ilmotuksen, joka menis jotenki näin: vaihdetaan ehjä nilkka pettämättömään ja toimivampaan TAI ostetaan halvalla kivanväriset ja joka vuodenaikaan sopivat kyynärsauvat nurkkaan odottamaan. Oon jo niin monesti koputtanu puuta, kun ei lenkkeillessä oo sattunu nilkalle mitään niin johan se nyt oli aika. Varovasti varovasti ja pitkin pitävämpiä tienlaitoja ja silti nilkka heittää kolmoislutzia. Voin kertoa, että sillon kipu on melkosissa mitoissa. Kait sen ymmärtäis, jos näkis, mitä nahan alla tapahtuu! Kuulemma niinku märkää paperia, joka aina repeilee. Siinäpä sitten istut hangessa ja piät lunta nilkassa, haukot happea, ku sattuu niin julmasti ja yrität toteuttaa kylmä-koho-kompressio -taktiikkaa yksin. Onneksi puhelin on aina mukana ja kyyti tuli nopiaa, mutta meinasin kyllä huutaa hyvät itsenäisyyspäivät sillekin miehelle, joka vaan kyykkivän ja huohottavan kalsarisankarin kohalla nopeutti askeliaan ja nosti nokkaa ylemmäs. Linnanjuhlat alko sitte mun osalta eteisen lattialla maaten, kylmäpuriste nilkassa ja koipi katossa. Mutta kerranki Rondo Fm laittoi parastaan oikealla hetkellä: Sibeliuksen Kuusi kuului huono-onnisille asti ja itsenäisyyspäivän illassa oli lohtua.
Jos sitä huomenna hakis taas kepakot jostain tueksi ja turvaksi. Kaikki kirurgiopiskelijat hoi! Täällä ois yksi harjotusnilkka, jonka nivelsiteitä saa kokeilla kiristää. Eikä tarvi olla takuita onnistumisesta.
Huomenna olis tarkotus lähtä äiteen kanssa Kajaaniin ja torjantaina on valmistujaisjuhla eli bubliikki. Ei vissiin kovin korkeissa koroissa sitten juhlita. Toivottavasti joulun aikaan on sekä tunnelma että koipi parempi!
Jos sitä huomenna hakis taas kepakot jostain tueksi ja turvaksi. Kaikki kirurgiopiskelijat hoi! Täällä ois yksi harjotusnilkka, jonka nivelsiteitä saa kokeilla kiristää. Eikä tarvi olla takuita onnistumisesta.
Huomenna olis tarkotus lähtä äiteen kanssa Kajaaniin ja torjantaina on valmistujaisjuhla eli bubliikki. Ei vissiin kovin korkeissa koroissa sitten juhlita. Toivottavasti joulun aikaan on sekä tunnelma että koipi parempi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)