tiistai 18. elokuuta 2015








Arki, vihdoin. Se yllättävästi alkanut. Tuttu ja turvallinen. Omituisen uusi. Erityisen ihana. Varsinkin, kun se täyttyy kuin itsestään

iltapyörähdyksillä maalla
niittykukkasilla saunan eteisen ikkunalla
mustikkaisella eväsretkellä
lämpimällä iltasaunalla
meren huuhtelulla
armollisella auringolla
makoisilla eväillä
aamuisella Hesarilla 
kourallisella viime vuotisten oppilaiden tuomia kukkia.

Noukin turhautumisen partaalla olemattomaksi käyvää saalista. Nälkä, väsy, hämärtää. Mulle riittäis jo! huikkaan jonnekkin muutaman mustikkamättään päähän. Ja sieltä puiden takaa vastaa tuttu vihellyksen nuotti. Ruislinnun laulu korvissani..


sunnuntai 9. elokuuta 2015


Me tulimme eri teitä
samalle laiturille.

(P.Saarikoski)

Tasan vuosi sitten lähdin yllättäen mukaan. Laskin suojaukseni, muurini ja kaiken ennakkoluuloni. Että jos nyt täksi päiväksi uskallan! Antautua uudelle ja yllättävälle. Yllätin ehkä eniten itseni - ja hänet. 

Siitä päivästä alkoikin loppu elämä. Ja yhteinen, sama laituri.

perjantai 7. elokuuta 2015






Tykkään. Tuosta kuvan kuplahurmurista, joka puhalteli kesäpäivämme kuplaiseksi. Nuista ihanista kummipojan käsistä, jotka leipoivat vihreitä lättyjä, läpsäyttivät kuplahurmurini kuplat rikki ja huiskauttelivat uusia ilmaan. 

Tykkään. Tuosta alkuviikon aurinkopäivästä Helsingissä. Päivästä, jolloin kiinnitin laukun tarakalle, poljin ympäri eteläistä Helsinkiä hiljaisen rauhallisesti - vain itseäni kuulostellen. Tuosta pitkänlaiskasta lounaasta Sandrossa ja pilvipötköttelystä Kaivopuistossa. 

Tykkään, silti ja siksi juuri, tästä kesästä.