Marras-joulukuinen juhla- ja ohjelmabuumi veti sen verran mehut irti, että päätin ottaa joululoman mahdollisimman rennosti. Minulle se tarkoittaa vain vuorokauden sisällä tehtyjä suunnitelmia siitä, mitä tehdään, ketä nähdään. Mutta yhteen asiaan löytyi aina suunnitteluaikaa! Tulevia herkkuhetkiä suunniteltiin jo menellä olevan yhteydessä, juuri edellisestä toipuen. 

Kohta päättyvällä joululomalla olen todella levännyt. Lukenut monta sataa sivua kirjaa sekä monia rästiin jääneitä lehtiä. Urheillut enemmän kuin koskaan joululomalla. Nauttinut ehdottomasti siitä, ettei tarvitse tuli hännän alla sinkoilla paikasta toiseen eikä arkeen paluukaan edellytä siirtymistä toiselle paikkakunnalle. Jostain syystä siirtymiset ja kontrastit arjen ja loman välillä kuluttavat tätä pientä mieltä. Tämä tuntuu hyvältä, nyt.

Ja se, että sahrami-katkarapurisoton (tuoreen mintun ja sitruunan kera), kirsikkapavlovan ja nelivaiheisen suklaakakun ääreen istui välillä koko perhe, välillä osasia siitä. Sydän täynnä on hyvä suunnata kohti uutta vuotta.

Kohtalainen lumisade pehmentää rakettien pauketta. 

Onnellista uutta vuotta, ystävät! 

Joulun pyhäpäivät sujuivat onnellisesti. Maalla oli tyytyväisiä, kiitollisia joulunviettäjiä ja kummalliset joulukelit. Eilen syntymäpäivänäni paistoi aurinko, jonka säteissä päiväuniaan nukkuvan mummun viereen oli ihana köllähtää. 

Pappa ripusti linnuille lyhteen ja talipallot. Mummu kiikkui tuvan toisessa kiikkutuolissa pää tiukasti tuolin selkämyksessä pukaten pehmeitä keinuvauhteja jalkaterillään.

Päästiin joulun ytimeen, kun muistimme mummun sanat: ja minulla ei ole teille antaa muuta kuin paljaat kädet. Jouluyönä pelasimme tuvan pöydän ääressä ja natustimme juustoja, kun mummu lykki Ferrarinsa kanssa ensimmäiselle yösyönnilleen. Muutaman juustomaistiaisen jälkeen mummu istui pöydän päässä hiljaa. Mitäs tuumailet? kysyin. Että se tuli sittenkin tämä joulu, vastasi mummu hymyillen ja kurottautui kohti valkohomejuustoa.

Illalla ajelen lumikuorrutteisen kaupungin halki pikkuinen kuusi takapenkillä pötköttäen. Pitelen kuustani tyvestä yhtä tiukasti kuin morsian kukkakimppuaan ja juoksen sisälle, kiireellä. Äkkiä kellarista kuusenjalka, vähäiset ja hillityt valko-hopeiset koristeet sen oksille ja isot kävyt juurelle. 

Sitten istun vaan ja ihastelen. Tuoksuttelen tätä, ensimmäistä omaa joulukuustani ihmeissäni. Taisi tulla joulu.

Ruokakaupassa on jopa astetta rauhallisempi tilanne, eikä ruuhkasta ole tietoakaan. Kassan liukuhihnojen toisessa päässä oleva mies heijastinliivi yllä tarkkailee tilannetta hetken ennen kuin kysyy hiljaisella äänellä: voinko pakata ostoksesi? Emmin puolitoista sekuntia, kerkeisin kyllä itsekin pakata pienet leivontatarvikeostokseni ja muutamat kynttilät. Pakkaakohan mies yrtit ja kananmunat alimmaiseksi, raapiiko kynnet vahingossa kynttilöiden pintaa? Kiitän mahdollisimman luottavaisen oloisesti ja lupaan hänen pakata. Ojennan miehelle ison kangaskassini ja jään hölmön tuntoisena odottamaan, että tavallista hitaammalta tuntuva kassaneiti saa kaikki ostokseni miehen puolelle. Käytän bonuskortin sähäkästi ja odotan, että saisin jo näpytellä pankkikortin tunnusluvun. Mieskin odottaa yksitellen valuvia ostoksiani, enkä todellakaan kehtaa kurkkia, miten hän tuotteet asettelee. Rutinoitunut mieleni ja itsekseen touhuamaan tottuneet käteni eivät tiedä, mitä tekisivät. Kassaneiti on valmis, tuiki tuntematon mies kassan toisessa päässä asettelee juuri maksamani purjot viimeisenä kassiini. Kiitän, toivotan pakkaajalle hyvää joulua ja lähden itselleni nauraen, purjot kassista nätisti kurkottaen kohti ulko-ovia. Olo on niin tilanteesta ja omasta reaktiostani hölmistynyt, etten meinaa autoani löytää. 

Kotona pyöräytän poropiirakan ystävältäni seitsemän vuotta sitten saamallani ohjella. Hyvää ja helppoa.

Poro-juustopiiras (pellillinen)

suolaisen piirakan pohja/ valmis rukiinen piiraspohja x2 (suosittelen!)

200g kylmäsavuporoa murusina

2 dl hienonnettuja yrttejä (timjami, persilja, oregano)

300 g purjoa

300g emmental-juustoraastetta

Hienonna yrtit ja purjo. Sekoita rehut ja poro keskenään sekä puolet juustoraasteesta.

Levitä pohja pellille, pistele haarukoilla ja esipaista 200'C noin 10 min.

Valmista munamaito: 4 dl kermaa, 2 dl maitoa, 6 munaa sekä maun mukaan ripaus mustapippuria ja suolaa (muista poron suolaisuus). 

Levitä täyte esipaistetulle pohjalle ja kaada munamaito päälle. Hunnuta lopulla juustoraasteella ja paista vielä noin 35 min uunin alatasolla.

Lits läts. Mikä tätä talvea riivaa, kun ei meinaa osata päättää, tullako vaiko eikö. En pidä moisesta ailahtelevaisuudesta. Vai onko se tämä rannikon ilmasto, oikukas ja tuulella käyvä. Sisämaassa oli toisin, varmaa ja vakaata. 

Selasin vanhoja kuvia ja olin näpännyt tämän ilman tarkempia tilannemuistikuvia. Noh, Wagner se taas tietää: ei aina voi olla niin prinsessamaista. Välillä on lits läts ja ensimmäiset joulujuhlan yhteisharjoitukset venyy ja paukkuu. Maanantaina toivon, ettei viikko olisi vielä alkanut. Sitten kuitenkin kaksi tuntia puhelimessa ystävän kanssa tekee hyvää. Haaveilimme toisistamme tietämättä samaisesta jouluherkusta, mutta toinen kerkesi sanoa sen ensin vain ääneen.

Ensimmäinen joulukortti lopsahti luukusta. Kahdeksan yötä jouluun, tuumasi Toljanteri.

Roudan rajassa

tuoksuvat ruohon päät.

Jos en rohkene sanoa

"kyllä, kyllä"

niin ainakin "tahdon".

(A-M Raittila)

Eilen kaksi ihanaa tahtoivat toisensa ja ovat olleet mielessäni koko päivän. Juhlapäivän jälkeinen lepopäivä on tarpeen. Kroppa ja mieli odottaa lomaa viimeisiä vedellen. 

Olkipukki nostettu asemiin. Viimeiset nyssäkät paketoitu pukinkonttiin. Ensimmäinen joulukortti oppilaalta saatu. Kuusi työpäivää.

Kahlaan lumisen torin halki kohti kirjastoa. Pyry painaa pään alas ja saa tihentämään askelia. Jokin tällaisessa tuiskussa silti tuntuu hellivän. Joskus nimittäin helpottaa, kun saa keskittyä vain etenemiseen ja siihen, että pääkopan ulkopuolellakin humisee ja hulmuaa. 

Hirveästi tekemistä ja minä vain istun, kuuntelen radiota ja ihastelen joulukukkiani.

Yhdeksän työpäivää.

Lipsahti. 

Yövalvomiseksi, iltatirisemiseksi, valkohomejuustoiluksi ja hurjaksi aamuväsymykseksi. Joku viisas saattaisi havaita näillä yhteyttä, mutta jostain syystä arkijärki on jäänyt tuonne hurjaa vauhtia kuluvan ajan alle. 

Itämaan viisaan naisen kanssa shoppailtiin Kärkkäisen autotarvikeosastolla ja naurettiin niin että hiki tuli. Itsenäistyttiin ja aikuistuttiin ja ostettiin oiken sisätilalämmittimet. Toinen osti ilman, että oli varma sen sopivuudesta autoon. Toinen valitsi tuotteen pelkän paketin perusteella. Että se siitä aikuistumisesta ja muusta vastuuhöpötyksestä. Sai jutella seuraavan päivän puolelle ja kömpiä önisten arkiaamun pimeyteen. Kääntää arki juhlaksi toisen läsnäololla. 

Ja saikin lipsahtaa. Olen korjannut ranne hellänä kahdeksatkymmenet kokeet kolmen päivän aikana, tehnyt sanallisia arvioita ja muita myöhään yöhön. Miettinyt pääni puhki hyviä sanoja kannustaa, sanoa rehellisesti, arvioida saavutettuja ja saavuttamattomia tavoitteita. 

Taputtanut itseä olalle, hyvä tyttö, arvioinnit tehty. 

Edellisen työpaikan yksi muisto, hieman rikkinäinen, puinen alttonokkahuilu. Silti kaunis, tumma ääni. Ensimmäinen adventti ja kohta saan itämaan viisaan naisen luokseni.

Adventti on kärsivällistä odottamista.