torstai 30. elokuuta 2012


No hymyilyttäähän se näin loppuviikosta. Lämmin päiväkahvikuppi poskea vasten iltakuuden jälkeen töistä palatessa. Kuivuneiden kukkien nyppimistä. Sälekaihtimet parvekkeelta ylös valon tieltä. 

Vähän niin kuin ois tehny aamu- ja iltavuorot putkeen joka päivä tällä viikolla. Onneksi tänään viimeisen intensiivisen työtapaamisen jälkeen tuli taas se olo, mikä välillä väsymyksen jaloissa on ollu kadoksissa: tähän sitä on kouluttautunut, tähän sitä on hakeutunut, tätä sitä oikeesti haluaa tehdä. Välillä on ihana olla idealisti ja nauttia työn tuomasta uudesta aluevaltauksesta.

Tämän päivän ilo oli myös yllä näkyvä kolttu. Äitihän se ensimmäisessä työpaikassaan vuonna seitsemänkymmentäjotain marssi oppilaiden kans Marimekkoon, ostivat kankaat ja ompelivat tunikat. Nostalgia tuo aina hyvät värinät. 


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Mehumaijavahdilla oli tärkeä rooli viikonloppuna. Tarkkaili erinäisistä istuimista hyörimistä, esitti varovaisia toiveita mustikkapullapiirakasta ja makusteli tuoreista sienistä tehtyä sienisalaattia. Osat on vaihtunu. Keittiössä huusaa toiset kokit, kellariin konkoilee toiset jalat, marjoja noukkii toiset sormet. Mutta kukaan muu ei osaa suolata sienisalaattia juuri oikean makuiseksi. Kukaan muu ei tarkkaile kulkijoita yhtä tarkasti, tee analyysiä kädenliikkeistä keittiössä ja kehu toisia melkeen liian hyväksi. Vaan vielä paistui heinäsorsa sipulin kera. Liemi talteen toiseen kuppiin, luut toiseen jemmaan soppaluiksi. Niin paljon taitoa nuissa käsissä, välittämistä tuossa ihmisessä. Ja siinä toisessa, joka vielä herää aikaisin lehdenlukuun. Juurruttaa uusia kasveja maahan. Noukkii, nyppii, kerää, leikkaa, kuljettaa. Halaa, nauraa, muistelee. Tuoksui halatessa mustaherukalle. 

Jääkaapissa pellosta noukittua perunaa, porkkanaa, salaattia ja persiljaa. Raparperia iso kassi. Vattuja muutama rasia. Mehua pari pulloa. Alkuviikolle ruokanyssykät. Mummula tuoksuu vaatteissa. Ja se on todella tuoksu, yksi ihanimmista.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Helteinen lauantai vaihtui hyiseväksi sunnuntaiksi. Löysin hyvän mustikka-apajan keskeltä keskustaa. Ja joku oli vielä valmiiksi poiminu! Eilen piipahdus päiväpyöräilyllä muuttui kahentoista tunnin kotoisaksi päivävierailuksi. 

Muistilaput pelastaa reikäpään arjen. Huomenna pitkä päivä koulutuksineen - muista eväät!

perjantai 17. elokuuta 2012

Heppa, kotoa romukaapista adoptoitu, valvoo työläisen unta. Kämppä alkaa tuntua jo omalta ja seniorisauna tutulta. Parvekkeella iltakahvit. 

Ensimmäinen työviikko yllättävien tapahtumien kanssa takana. Tällä viikolla on taas tunnettu äärilaitoja alkuviikon pettymyksestä ja nollattomuudesta loppuviikon iloihin olla täynnä energiaa. Tänään töistä lähtiessäni yllätin itseni pakkaamasta kangaskassia täpötäyteen työjuttuja. Miten se olikaan? Taidan muistaa painokkaat sanani, etten aio tuoda töitä kotiin. Vaan toisin kävi. Taotaan nyt joku tovi, kun rauta on kuumaa.

Myös puhelin on ollut kuumana. Pitkät vertaistukipuhelut, lyhyet piristyspuhelut, voimaannuttavat myötätuntoviestit ja ihanan toistuvat kuulumispuhelut. Niistä minä elän!

Ja niistä liian pitkistä etuhiuksista, jonka alle jää nauravat silmät ja poskien pisamat. Tunnustan. On se ilo tietää, että näen ne samat silmäparit ja liian pitkät etuhiukset vielä monta monta kuukautta.


lauantai 11. elokuuta 2012

 
Osta amppeli, saat kahella eurolla. Muuten menevät kohta jo kaatopaikalle ja näitä on vielä vaikka kuinka monta hyvää. Ihmiset ei enää osta kukkia torilta, vaikka alennukset sais heti. Metsästetään vaan niitä boonuksia. Vaan minä tiedän, millasia ne boonuskukat on. No, otatko yhen vai kaksi?

Kahta ei nyt sentäs, mutta yhen lopelian pyöränsarvissa torilta. Melkeen olisin voinu maksaa enemmänki, mutta käteisvara oli just naftisti siinä. Jotenki oli sympatiat sitä sotkamolaista puutarhuria kohtaan. 

Joka iltaiset kahvit parvekkeella, jotka ovat todellisuudessa siis päiväkahvit. Tällä viikolla on kyllä lipsahtanu ruoka- ja kahviajat niin pahasti, että ens viikolla tsemppaan. Mutta tässä tavarameressä kun ui ja sitä yrittää selvittää, niin aina otan ensin tuon tuosta vielä ja sitte laitan tuon vielä ja sitte vien vielä nuo laatikota alas ja kurkkaan tuonne vielä. Ja oho, kahvi oli kaks tuntia pannussa oottamassa. 

Vaan voin sanoa nauttivani tästä kämpästä. Nyt laatikot on purettu ja tavarat löytäny suurin piirtein paikoilleen ja nyt tuntuu kodikkaalta. Materialistille omat tavarat tekee kotoisan olon. Niin se vaan menee! Ja eipähän tarvinnu luopua ilta-auringosta. Jokinäkymä ja ilta-aurinko partsille kelpaa enemmän ku hyvin. Mitä nyt yks Prisma tien toisella puolella, mölyävä nuoriso ja solttupojat huutelee rannassa ja suojatien valot tikittää kuuluvasti. Ei haittaa! Jos vielä saunaani kehuisin, menisi vallan liiallisuuksiin. Toisella kertaa.

Ainiin, työtkin alkoi. Eilinen antoi potkua niin paljon, että tällä draivilla mennään toivottavasti pitkälle!

tiistai 7. elokuuta 2012

Kesäkassin tuuletuspäivä. Pois nenäliinan jämät, heinät ja hiekat, aurinkorasva, varapilli ja muovilusikka äkillistä jäätelönhimoa varten. Ei melkeen raskis lähtä vielä. Tekis mieli venyttää lähtöä ja arjen alottamista näin loppusuorlla vielä pikkusen. Tai laittaa köllölleen niin kuin tuo pikkuinen siili, joka aina tässä pihalla köllöttelee. Keskellä pihaa, kylkiasennossa ja puhelimeen pälättävän ihmisjättiläisen vieressä.

P.s. Eilinen lekuri laitto magneettikuvausjonoon. 

lauantai 4. elokuuta 2012

Kätköjä vol. 2


Rakas joulupukki toisitko minulle nämä kaikki. Vaatimattoman ekaluokkalaisen toivelista joulupukille löytyi kätköistä. Pokahontasmusiikkisatukasetti ja muita tärkeitä. Veli pisti paremmaksi. Ei ollut toivelistaa, vaan tilauslista post it -lapuilla. 

Rakas mikä tahansa pukki. Nyt on selkä ja muut lähialueet siinä sivussa jo niin kipeänä, että kohta en enää usko ihmeisiin.


perjantai 3. elokuuta 2012

Kätköjä



Sarjassamme kaappien siivousta osa yksi. Kodin vakiasukki siivosi kätköjään, jotka ovat potenssiin sata verrattuna omiini. Nahkaläpyskälaukku suoraan Kajaanista. Pinta muistuttaa lähinnä wettex-ikkunasäämiskää, joten jääkööt yläkaappiin. Mutta että miksi sitten postaus? No syystä että nostalgian määrä olkoon suuri, kun tämä läpyskä olallansa oma äiteeni asteli tulevan työpaikkani käytäviä. Sillon vuonna seitenysi. 

Hieman meinaa olla taistelemista no niin, äitin jalan jäljillä menet -kommenttien kanssa. Juu juu. Myönnän nyt, sillä ensi viikolla lähtölaukaus.


Muuttokeikka sujui paremmin ku loistavasti. Omistan niin mainion lähipiirin, että yheltä saa peräkärryn, toiselta liinat sitomiseen, kolmannelta pesukoneen, neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kantavat maallisen materian paikasta A paikkaan B ja minä vaan lyön käsiä tyytyväisenä yhteen. Tai ainaki melkeen. Muonitus toimi ennen, välissä ja jälkeen. Taustajoukot kera pienten kullanmurujen olivat myös olennaisessa osassa. Näin se meni! Ja kunnon pizzatilaus päätteeksi. 

Parvekkeellaki on muuten lääniä niin, että tiijä vaikka alivuokralaisen ottais. Alakerran katoksen lukuisat rollaattorit kertoo ehkä asukkaiden iästä ja eräs mummo kerkesi jo mainostaa, että tässä talossa muuten nukkuu hyvin. Se on hyvä se! Oma ovi erottuu muista siitä, että siinä ei (vielä) ole kansalaisopistossa tehtyä ovikranssia. Omat ikkunat erottuu (vielä) muista siitä, että niissä ei roiku ikkunakoristemobileja. Tiijättekö, niitä metallisia? 

Taloyhtiö oli laittanu mun sukunimen väärään oveen - oikean asunnon alapuolelle. Hetken sai miettiä, että onko sitä sittenkään oikeassa asunnossa...saatika sitten se oikeasti siinä alapuolella asuva. Asia korjattu.