Keväisin herää tämäkin mörkö huomaamaan värejä. Haaveilen nyt jo tulevasta työlaukusta ja makustelen värejä ja malleja. Tässä olisi potkua! Takana vaiheikas viikko, jonka jälkeen paras vaihtoehto oli hurvautella mummulaan. Mopopojat pärrää kylänraittia ympäri ja tällä alalla olevat laskevat viikkoja kesään. Kesä on siis jo viiden viikon päästä, satoi taivaalta sitten mitä tahansa. Päässä surisee kärpäsiä, mahassa perhosia. 

Huomisen to do: verhot pestyihin ikkunoihin, kaupassa käynti ja ruoka sekä pianon siirtäminen paikoilleen ilmalämpöpumpun asennuksen jäljiltä. Ah, hurjan rankkaa.

Viherjää.

Viherjää. Luonto, ei vielä mieli. Keväästä, ei vielä kateudesta. Kumppareihin tarttu kevättä. Laiminlyöty Ermo nostattaa uutta versoa, vaikka miten sitä unohtaa kastella. Liekö mielenosoitukseksi ja kiusaksi. Eihän tuollaista uudestiherännyttä kehtaa nakata enää pois! Ja joulun alla ostettu rutikuiva koristeoksa pukkaa silmua. On totisesti kevät. 

On versojen aika, monien uusien alkujen hetki.


Katsastusasemalla oli ruuhkaa. Jo kuukausia sitten katsastusaikansa varanneet eläkeläispapat istua napottivat ja ryystivät kauan seissyttä kahvia pahvimoteista. Nuoret pojanklopit tulevat näemmä aina kaverin kanssa. Millon on viimeinen katsastuspäivä? kysyy täti tiskin takaa. Noo...tännään se taettaapi olla. Eläkeläispapat tuhahtelevat partoihinsa. Jono oli venynyt niin pitkäksi, että ei otettu uusia autoja. Jäi poijjaat rannalle. Sitten oli liuta muitakin kiireisiä, pikaisesti katsastusta kaipaavia, ja kaikki kaksilahkeisia. Ja mitä teki se toimistotätien lisäksi ainoa naispuolinen läsnäolija? Luki uusinta Oliviaa odotustilan sohvalla ja söi karamellia. 

Ikkuna auki ja kevättä sisälle. Väsynyttä mieltä piristi pienet lapsukaiset, joita tänään oli käymässä. Kaikki kolme, täällä asuvien eri ystäväperheiden mukulaa, oli tänään eripituisilla piipahduksilla. 

No onpa.

Onpa totisesti ollu hiljanen viikko ainaki tällä rintamalla. Pääsiäinenki meni niin mukavissa merkeissä, ettei jaksa enää hehkutella sitä puhki. Sitä paitsi näin suurinta osaa tämänki palstakeen lukijoita, niin mitäpä tuota suotta jälkijunassa yksityiskohtia kertomaan. Paitsi sitä, että ku oltiin aurinkoisella piknikillä Lämsänjärven rantamilla kera porsliinikuppikahvien. Ja sitä ehkä, kun käytiin kattelemassa kirkon kiertämisiä lauantaina puolilta öin. Ja no toisaalta sitä, kun lähti ihan lapasesta tämä muista huumori ens vuojen työpaikkakuntaa miettiessä. Anteeksi Muurasjärvi ja lantasaappaat. Olisi se vaan näky, kun hän porhaltaisi korkokenkäineen ja hameineen ihmettelemään sitä menoa.

Tällä viikolla on

hommattu nyt ne kesärenkaat ja jätetty oottamaan vaihtoa

todettu, että auto ei kulje, jos startti on rikki

todettu, että kyseinen osa maksaa noin 120e

otettu selvää solanoideista ja imusarjoista ja hiilistä

viisastuttu netissä ja Mitsubishi-keskustelupalstalla autoista taas yhen pyrähyksen verran

touhuttu autolle korjausaikaa 

havahdutettu kylässä siitä, että keskustelen kaverin kanssa moottoreista ja sähkövioista

tajuttu, että taaspa sitä menee sellaselle alueelle, johon ei ehkä olis osaa eikä arpaa

suunniteltu ens vuotta, irtisanottu kämppä ja haettu taas töitä.

Aika aikuisen elämää ja liian isoja mietittäviä välillä pieneen päähän. Ei yhet aivot aina tunnu riittävän! Mutta oon aatellu tulevaisuutta aatellen pitää kiinni ainaki näistä kolmesta paikkakuntarajoitteesta:

1) sieltä on sen verran lyhyt matka mummulaan, että jaksaa pyrähtää viikonlopuksikin

2) siellä on pyöräteitä (huom. monikko), ettei tarvi ravassa ravata

3) siellä pystyy harrastaan jumppia eli ryhmäliikuntatunteja.

Onko liikaa vaadittu? 

Huomenna tulee äitee tänne. Ilokseni löysin takintaskusta viime syksyisen kauppalistan. Ken tunnistaa appeet?

Hiljainen viikko

Hiljainen viikko. Pääsiäinen kolkuttelee ihan nurkan takana. Töissä, kahenkymennenyheksän seuralaisen kanssa, on valmistauduttu pääsiäiseen. Nautin kyllä niin siitä, että juhlapyhän lähestyessä teemaa pyöritellään ees taas monta viikkoa. Niin monesti vaikka joulun tullessa on vaan yks humps ja muka pitäis olla virittäyty jo ajatuksissakin juhlaan. Ehkä siis oikealla alalla.

Oon hurruutellu 40km työmatkoja ihan tyytyväisenä. Aamuhartauden loppuosa, ylen ykkösaamu ja muista lehdistä luettua -osio vie mukavasti uuteen päivään. Kämpiltä pitää mennä aamulla kiireen vilkkaan autoon, ettei vaan hyvä musiikki menis ohi (siis kun sellaista tulee). Skraap skraap. Aamulla on kirpakkaa kymmenen asteen pakkasta ja iltapäivällä helottaa niin kirkas aurinko. Kyllä kelpaa vaarojen ja järvien pitäjässä olla töissä nyt, kun maisemat ja kelit hellii työntekijää. Huomenna hiihtämään järvelle, tiistaina laskettelemaan. Joskus tällaistakin! 

Tänään olis pitäny olla kamera mukana, mutta ei. Viikon hellyyttävin näky oli, kun koulun vieressä menevällä pyörätiellä kulki ihana mummu ja pappa. Pappa oli melko pitkä, kumaraselkäinen ja isot aurinkolasit päässä. Pappa seistä törötti jalaksisen rollaattorin jalaksilla, piti tönkkönä kiinni kahvoista - ja pieni, sisukas, mummu pukkas miestään alaselästä eteenpäin. Kyllä siinä oli rakkautta! Niin myötä- ja vastamäessä.

Äsken kävin auton kesärengasostoksilla. Tai oikeestaan kysymässä hintaa uusille kumeille, jotka pyöräytetään kelpo vanteiden päälle. Ja ihan yliarvostettua touhua tuokin. Ei kait ne renkaatkaan ole muita ostettavia kummempia. Tosin valintahan on helppo, kun ei tiedä paremmasta. Taas rasti seinään - yksi uusi asia taas suoritettu yksin.

Virvon varvon.

Ja ajatella, että minullakin kävi virpojia! Yläkerran nappisilmä isosiskonsa kanssa pimpotti ovikelloa juuri kun asukas oli palannut punasena puhkuen lenkiltä. Venyttelyt ja kansan radion kuuntelu areenasta jäi kesken, kun pomppasin kaivelemaan (korkattuja) karkkikätköjä. Ja vitsa vaihtoi omistajaa. Tytöt kurkki uteliaina olkkariin, josta kuulu jotain kansan radion parhaimpia Yks Tellervo täällä vaan terve. Sitä minä vaan, että kyllä...

Toisille ihan normisettiä, mutta kyllä minulle harvinaista herkkua. Jotenki tuli niin mieleen ne kuparipannut, mitkä aina palmusunnuntaina kaiveltiin alas uunin päältä. Vesiväriä kasvoihin, huivi päähän, hame ylle ja essu ympärille. Lomps lomps, niin sitä mentiin. Kuoma-kengät potki ylipitkää hametta tieltä ja lähiseutu kuhisi noitia. 

Aika monta noitaa hiipi aivan hiljaa rappusilla tirskuen...