perjantai 30. syyskuuta 2011

MaaTuskaa


Oiski nuin monta maatuskaa! Tietäisin heti, mihin kohti ne laittaisin kököttään. Intensiiviviikko takana ja vielä ens viikolla kolme päivää totista harjottelua eessä. Viikon aikana on taas ollut sarjassamme Elina ja no life -harjoituksia iltaisin. Ohjaajan kanssa puhuttiin just yks päivä, että kaikkien tulis jossain vaiheessa piirtää itelle rehellinen kukkamalli siitä, miten oman elämän palaset täyttää oman aikamme. Yks terälehti työlle, toinen perheelle, kolmas muille sosiaalisille verkostoille ja neljäs harrastuksille ja virkistyksile. Ja siinä sitten vertailla, mikäpä lehtisistä nappaa suurimman reviirin. Tällä hetkelle itellä taitaa olla kukka kenollaan työn eli harjottelun puolelle joo niin, että pitää aivan tietosesti repiä itteä muihin maalimoihin. Eilenki jumpassa ei meinannu askelsarjoissa pysyä mukana, kunnes tajusin miettiväni koko ajan, millasia improvisaatioharjotuksia jatkettais tänä pänä. Hohhoijaa. Ja toinen säälittävä merkki on siitä, kun tälläkin viikolla yhtä pitkää juoksulenkkiä ja koulumatkoja lukuun ottamatta ainoat ulkoilut on sarjassamme "määpä meen näppärästi paria minuuttia aikasemmin ulos, että kerkeen haukata vähän happea ennen ku hyppään autoon.." tai se, kun kaikessa säälittävyydessään pistän nenäni ulos keittiön ikkunasta ja haukon kymmensenttisestä happiakkunasta raitista ilmaa.

Mutta nyt oon kotonakotona. Toki tässä vois illan päälle vähän askarrellapaskarrella maanantain kuvista aatellen. Ei tuo paperimassa ja plastinen sommittelu oo ihan yhtä lonkalta lähtevää kuin runot ja improvisaatiot! Nyt kyllä kuulostaa ja lähes sairaalta tämä mun sepostus. Työnarkomania nurkan takana. Mutta on sitä kuulkaat naurettu! Oppilaat teki niin upeita runoja ja ei esityksetkään jääny kakkoseksi. Tänään luettiin viimesimmät ja ope sai kunnian lukea erään jostain (kenties jännästä aihevalinnasta) syystä ujostelevan kossin alun runon. Ilo oli murkuilla ylimmillään, kun hyvin persoonallisessa runossa päästiin kohtaan: "..ja mieli on helpottunut, mutta perä on likainen". Tervetuloa pissakakka -vaiheeseen osa x! Vessarunot uppoaa aina.

Eilenki sai hyvät naurut. Nuori miespankkivirkailija soittaa ja tehdään pankkikorttihakemus puhelimitse ja hän kyselee vielä pitkän puhelun jälkeen perustiedot kuntoon. OK, aattelee Elina ja valmistautuu lähtemään ihan ihan perustiedoista. No häneltä kysytään ensimmäisenä siviilisäätyä, johon hän vastaa kärppänä "nainen". Virkailija toistaa kysymyksen siviilisäädystä ja pysyn alkuperäisessä kannassani "nainen" ja kyllä vähän aattelen, että no tämä on nyt sitä paljon puhuttua nykyaikaa, kun ei näemmä äänestä tai nimestä tiedä, onko kyseessä nainen vai mies. Saatika, kun ei tiedä, millasta veistä sitä on vilautettu! Vasta sitten, kun virkailija vääntää rautalangasta, että mutta ootko siis naimisissa vai et, tunnen oloni melko vähäjärkiseksi ja remahdan nauruun. (Toivottavasti vastauksella ei ollu mitään yhteyttä siihen, että virkailija pyysi lähettämään verrkopankin kautta viestiä hänelle hänen nimellään, heti jos vaan on jotain kysyttävää uudesta pankkikortista.)

Iltapäivän leffatilaisuus taas sisälsi upeaa komediaa keskiviikkoaamuiselta uskonnontunnilta. Paras kohta, jonka aion säästää opettajuuteni hamaan loppuun asti on tarkka videopätkä lyhyestä henkilökohtaisesta tsemppaushetkestä erään oppilaan (jokapäiväinen pedagogisen rakkauden kohteeni) kanssa. Videokamera oli paremmin kun paikallaan, sillä heti kun selkäni käännän, kaveri illistää kieli pitkällä selälleni niin makiasti, että aattelin melkeen kehystää sen still-kuvaksi ja ripustaa seinälle. Ja sitten taas silmät sirrillän nauretaan vierustoverille. Oi oi, ku ei tiedä, itkeäkö vaiko nauraa! Vaan anteeksi pyysi.

Hullujen päivien kuvastoa selailtu siskon kanssa kilpaa ja haaveiltu monesta. Onneksi ne on vasta ens viikolla. Pikkusisko oli tehny kotona pizzaa ja vr:n taki hermonsa menettänyt isosisko leppyi.

Nautinto olkoon arvoista suurin.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Saldoa.



Perjantaina kaikki on aina paremmin. Koulullaki sen huomaa ilmapiiristä, että odotettu viikonloppu on tulossa. Ja mitenkä sitä kerkeeki kaikki jo muutamassa hassussa arkipäivässä oottaa! Ehkä se taitaa tulevaisuudessaki tuntua yhtä hyvältä ku tänäänki laittaa lapset viikonloppulaitumille onnistuneen viikon jälkeen. Sen oon taas todennut, että kyllä minut on tarkotettu viispäiväistä normirytmiä tekemään. Ja ah sitä ihanuutta, ku vielä unirtymi on asettunu precis paikoilleen kaheksan aamuja varten. Tänään on monta syytä olla taas onnellinen! Viikosta on jääny käteen paljon muutakin kuin vain kourallinen tammenterhoja, mutta ei sekään hetki viimeselle sijalle jääny, kun kahen pojan kanssa kaerättiin välitunnilla tammenterhoja, tutkailtiin, millasia niitä löytyy ja seurattiin oravien kilpajuoksua. Ja kutosluokkalaiset - mitä mainioimpia! Ei taas ois osannu oottaa, mitä viikko tuo tullessaan, mutta tällä viikolla ollaan naurettu meijän kohtuu eläväisten poikalegioonan kanssa melko monesti aivan veet silmissä. Mitäpä siinä sanot, kun luokan keskipisteet kiskoo kalsongerit kirjaimellisesti kainaloon, tunkee hupparin helman sisälle ja teippaa maalarinteipillä pöksyt ylös. Ja ei kun homma jatkuu puutyöluokassa! Tai kun toinen nappaa uimahallista sinisen harsomyssyn aarteeksi ja pitää sitä tyytyväisenä ulkonaki päässä luullessaan sen pitävän vettä. Tai kun kolmannen jantterin kanssa ährätään sylttäävän ompelukoneen ja puolen sekunnin hermojen kimpussa. Päivän päätteeksi koko kakskytpäinen revohka nauraa veet silmissä lehtorin matalan basson säestämänä oppilaiden upeille ja hulvattomille kirjotelmille...

Viikonloppuna tarkoitus yllätysyllätys suunnitella ens viikon tunnit, nollata aivoja ja ottaa rennosti. Mikäs siinä ku palvelu pelaa täällä vähän liianki hyvin - autoki tuotiin viikonlopuksi käyttöön avaimet käteen -palvelulla. Gradu annettu ensimmäiselle arviointikierrokselle, harjotteluista viikot 3/5 takana, mukavia suunnitelmia syksyn muutamalle viikonlopulle ja kaksi loistavaa jumppaa otettu tavaksi.

Eilen sai muuten laittaa rastin seinään mummouden puolesta: kaupassa ostin kahvileiväksi tsibaleen leipäjuustoa!

Tänään sai sitten laittaa kahvit seinälle. Hienomotoriikka on koetuksella näin perjantaisin ja täysi kahvikuppi lensi komeassa kaaressa pöydälle ja näin näppärästi saatiin uusi aromi keittiöön. Vaan korjausrefleksi sentään toimi: samassa ku kahvit levisi ympäriämpäri, kerkesin vetää valkohihasen käteni alta, laskea moccamasterpannun pöydälle, pelastaa koko Kokon, heivata jalalla maton alta ja päivitellä "voi hirviä sentään". Tulos: rauhallinen kahvihetki muuttui äkisti ja saatiin makiat naurut ja uus väri seinille ja kaapinoville. Mocca, syksyn uus trendiväri.

Ja on taas todistettu perinnöllisyys kahesta asiasta: itekseen puhumisesta ja vaatteiden levittelemisestä ympäri huonetta.

Hyvää mieltä viikonloppuihin!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kryyni!



Voi murheenkryyniäni. Viime lauantain kirppislöytöni sai ensin syrämen toiveikkuudesta sykkyrälle, mutta tänään hautasin unelmani muovipussiin. No nuo saapikkaat! Aitoa nahkaa, suomalaiset Askel-merkkiset, lähes käyttämättömät ja kaapissa vuosikymmenet lojuneet - mutta: epäilin jo maksaessani niitä kaksi huimaa euroa, että pohjien kanssa aiheutuu vielä kryynejä. Tänään lompsin luottosuutarille (vein samalla oisko jo neljännet kengät tän syksyn aikana rempattavaksi) ja kysyin, voiko pohjille tehä mitään. Pohjat on muuten nääs ihan jees, mutta ne "sulaa" ja lohkeilee. Eli se on jotain vanhaa polyuretaania, joka käytännössä muuttuu muovailuvahaksi vanhetessaan. Nyyh. Suutarikin kehu hyvää nahkaa ja lämmintä karvavuorta sisällä, mutta sano, ettei ees rupea niin isoon hommaan, mitä nuille popoille pitäis tehä. Että se siitä. Onpahan silmänruokaa ja olipahan toiveajattelua! Toiset popot eli nilkkurit lähti eurolla. Täydellisesti istuvat ja muotoutuneet, mutta ehkä himpun verran suksimonomaiset. Pitää tässä ballerinoista siirtyessä alkaa totutella vähän vankempiin lonttasiin :)

Viikonloppuna keittiössä tosiaan tuoksu harjottelun vastakohta eli omena-kaneli. Paratiisi-omenakakku oli makoisa jälkiruoka, kun The Juntuset korkkasivat ensimmäisen pankinryöstönsä ja tekivät lohta a la Elina.



Nyt jatkuu vatsalihastreeni. Iltapäivän matikan tunti pistettiin videolle ja woe weljet tuota hupaisuutta!! Vähän liian selkokieltä eli artikulaatioota eli alkuopetuksen jälkiä eli posket kyllä liikkuu ja ilmeet on mitä hulvattomimmat. Huh huh. Kait sitä aina sitte on niin hullun näkönen ja suu välillä auki, ku kalalla kuivalla maalla. Saa tulla kattomaan, mutta omat popcornit mukaan!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Suossa


Tätä myöten harjottelusuossa. Jännä juttu, ku jotenki tuo vapaa-aika on täyttyny ihan ku itestään. Kutosluokan matikan lisäksi on saatu esimakua, millasia juttuja terkkarin tarkastuksessa tehään tuon ikäsille. Jotensakin avoimia nuo poitsut! Hikiä pukkaa välillä, ku luokan neropatit kysyy vaihtoehtosia ratkasumenetelmiä sovellustehtäviin. Ope raapii mielessään päätään ja näyttelee tietäväistä - hmm, ootappa mietitäänpä onnistuuko se. Vaan reikäpäinen onki joutunu perehtymään kutosten matikanopetukseen heti rytinällä, joten palaute tuntu aika mukavalta: "Sinulla on vahva aineenhallinta!" Huh. Piti lukea kaks kertaa ennne ku repesin. Ja ohjauksen aluksi syötiin lehtorin kanssa suklaapatukat. On kontrastia kerrassaan!

Ja taas mennään, pimpelipom!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Hahaa!






Ensin kyselin jokaiselta kumminkaimalta mielipidettä muutamista laseista, ravautin liikkeessä ties ketä ja vouhkasin ku aropupu. Sitten otin jäähyä ja menin ouluun. Oli maanantai, kello huiteli yhtätoista ja tämä karautti keskustaan. Ensimmäinen silmälasiliike ei kokoelmillaan vedonnut, toisesta en ees jaksanu ruuhkassa oottaa palvelua, mutta kolmas osu ja upposi! Myyjä anto ko. lasit ensimmäisenä sovitettavaksi, vaikka kuinka oli kuunnellut litanian isoistamustistamuovisankasista enemmän kulmikkaista ku pyöreistä. Ja varmaan säälistä, tai luullusta paksusta rahapussista, antoi muutamat pikimustat isot kakkulat nenälle. Kuitenkin sitä vaivihkaa soviteltiinki jo uutta kierrosta, jossa ko. lasit olivat mukana. Ihastus, syvä roihahtava rakkaus - näöntarkastus ja lasit tilaukseen. Aikaa koko kaupunkireissulla meni tunti. Mites se menikään, että sen kyllä tunnistaa, ku se oikea tulee kohdalle..?

Ja sainpas lasit mukaan jo keskiviikkona ennen ku lähin Kajaaniin! Optiholmi - suosittelen! Mutta voiko enää paremmin olla, jos aamulla herää mielellään sen takia, että saa laittaa uudet ihanuudet nenälle? Ja oma huvituksensa on siinä, kun seuraa ihmisten reaktiota uusista klaseista. Tai että laskee sadasosasekunteja nopeimpien huomaamisesta. Hullulla halvat huvit, vaan eipä päteny näitten kohalla! Silti kannatti!

Iso G aika mallikkaassa jamassa. Kehtaa jo kohta esitellä. Joku tuumas just, että tosi hyvä pitää taukoa, että sitte kyllä näkee virheet heti paremmin. Nooh, me vaan tuumasimme vähän turhan monessa kohassa, että siis tämähänä on niinku proffan tekstiä! Kjäh. Vaan opponentti-parat..120 sivua sellasta tekstiä, että oksat pois! Huomenna vielä armas lepopäivä ja sitten harjotteluun.