Kun jonku tovin tuijottelee tätä maisemaa,
tekee mieli tehdä näin ja karauttaa kauas pois.
Ja jottei tekeminen loppuisi, on hyvä tuunata vähän ylioppilaslätsiä.
Tämän viikon jälkeen tunnustan, ettei paljo kaduta tämä kesäopiskelijan elämä budjetteineen,
koska Kainuu näyttää parasta puoltaan kesällä.
Ja kysynpä vain, millon oon viimeksi löhönny iltapäivällä tuntitolkulla rannalla, nauiskellut eväsherkuista, paahtunut yllättävässä alkukesän helteessä, verestänyt lokoisten kesien muistoja ja lärkkinyt rantaveessä kaisloja heitellen. En vaihtais, en!
Tätä se kesäopiskelijan arki on: päivät kirjojen pölyä, rattoisia ruokataukoja asiantuntevan tutkijayhteisön kera, ansaittuja jätskitaukoja muutama per päivä ja illalla kirjaston pölyihin on sekottunut biitsikentän hienoa hiekkaa.
Nyt sinkouduin Kuopioon ja otin tilan haltuun jäätelötötteröllä, kaupunkisuunnistuksella ja kirjaimellisesti kirsikkakakun odotuksella.
Täydellistä - taas.
