MerkkiPäiviä

Tyttöjen kans reissusa. Tykästyttiin Pudasjärven korpisoihin matkalla kotiin vuosisadan ihanuushäistä. Ja löyty pirttikalustokin kesäkuuksi. Ai helmi mikä eilinen!

Rai rai.

Ai mitä mulle? No normieloa. Gradun kanssa ollaan päästy jo eläintenoikeusjulistuksiin ja keksitty kovaa vauhtia kuvaavaa nimeä. Paras tähän astisista taitaa olla: Arvoissa vallitsee viidakon lait - ja Tarzan puuttuu. Ehotuksia otetaan vastaan! On reippailtu jopa niin aktiivisesti monella saralla, että välillä pitää oikein kattoa peiliin varmistuakseen, että minäkö se siinä - joukkuepeleissä pää kolmantena jalkana? Vapise, niin tekee jalatkin.

Tänään ollaan vietetty puolison kanssa laatuaikaa: tongittu vessanpönttöön jumittunutta upouutta vessaharjaa neljin käsin ja yksin pihtein. Suurin työ oli saada pidätettyä naurua, että saatais se tollo harja sieltä irti. Woi weikkoset sitä riemua olis riittäny muillekin asti, jos se oli sinne pystyyn, reunukseen, jumittunut!

Seinässämmehän vilisee Mona Ezzejä ja muita kuuluisuuksia. Keväinen ilta-aurinko oli osallisena lisäsabotaasissa, jonka lopputuloksena oli hurmaava turbohuulinen neandertalilainen hellapoliisi. Siinä se aina nyt sitten on, hellan ja hetekan välissä, niinku pitää.

Noidat oi noidat

Niin paljon kuin suurta ja mahtavaa yleisöä kiinnostaa, ajattelen raottaa tätä opeopiskelun salaperäistä mualimaa ja paljastaa osasen siitä, mitä kaikkea ihanaa pääsemme täällä tekemään. Nämä ihanaiset käsityöt ja heistä ja heihin liittyvästä työskentelyprosessista kertova kehyskertomus liittyy siis esi- ja alkuopetuksen tuiki tärkeään kässään. Näin meillä! Oih niitä aikoja.

Noidat liikekannalla

Hienostunut Noita Nokinenä on olemukseltaan kaino vaalean terra kotan värisessä leningissään. Voisi kuvitella, että hänen paperinarusta valmistettu profiili on haurasta, mutta hänen sisäinen olemuksensa on hyvin vahva, sillä työtavassa ei ole joustettu senttiäkään. Särmikäät linjat ja tiukat punokset ovat sopusoinnussa hänen uljaan palmikko-luutansa kanssa, jonka syvä vihreä väri tuo pelkistettyyn kokonaisuuteen tarpeellista kontrastia. Kun koko noitakuntaa johtavaa Noita Nokinenää koskettaa, tuntee selvästi, kuinka partasutitupsu eli kellotupsu on tekotapana vallan oivallinen, sillä se antaa Nokinenälle juuri oikeanlaisen, vaikuttavan, muodon. Hän on pukeutunut mielenosoitusta ajatellen varten vasten näyttäviin väreihin ja kietaissut tummanvihreän kehyskudonnalla tehdyn huivin hartioilleen.

Noidat ovat siis liikekannalla heidän vahvan julistuksensa takia: tiskirätti ei ole tiskirätti, jos se on itse tehty, vaan se on keittiöpyyhin. Tämän asian vuoksi Noita Nokinenä on kutsunut kollegansa ympäri maata Helsingin eduskuntatalon portailla tapahtuvaan mielenosoitukseen tiskirättien vastustuskampanjaan. Hänen ystävänsä, pääsiäisenä ja yhä vappuna elävä, noita Pomperipossa istuu johtajanoidan rinnalla punaisen pehmeästä moppilangasta tehdyn pallotupsu-istuimen päällä. Harmaan, moppilankaisen noidan olemus on ujo, mutta hänen istumistyylinsä on hyvin päättäväinen. Hänen pelkistetty olemuksensa tukee hänen painavaa julistusta siitä, että käsin tehtyä tiskirättiä ei tulisi enää kutsua muuksi kuin keittiöpyyhkimeksi! Pomperipossa on näyttävä hiljaisessa istunnossaan ja hänen voimansa on materiaali, jonka värissä hän saa universaalin pelkistetyn ilmiasunsa. Julistus Arkadianmäellä on niin vaikuttava, että harmaa-Pomperipossan jalat eivät enää kanna, vaan hän jatkaa julistusta istuen hurjan näköisenä omalla tupsullaan.

Vaan Floranpäivän noita, jota myös Snellmanninpäivän noidaksi kutsutaan, ottaa julistukseen osaa lentämällä pienistä pallotupsuista tehdyillä helminauhalla eduskuntatalon portaille. Hänen merserattu puuvillalankainen vartalo tuntuu jännittävältä sekä karhean ja pehmeän sekoitukselta. Hänen helminauha-luutansa on monikäytännöllisyyden huipentuma, sillä luudan lisäksi se toimii vartalon ympäri kiedottuna vyönä, kaulaan solmittuna koruna tai komeana pääkoristeena. Hänen vartalonsa on tumman vihreä partasutitupsu ja helminauha ketjusilmukasta tehty viiden pienen pallotupsun moniaistimellinen kokonaisuus. Väreinä on tumman vihreä, tumman violetti ja viininpunainen.

Noidat eivät kuitenkaan tyydy vähään, vaan osa liitelee paikalle niin näyttävästi, että valtakunnan päättäjillä on leuoissaan pitelemistä. Valtava noitalauma, sekoitus Nokineniä, Floranpäivän ja Pomperipossa-noitia, ovat ottaneet valovärjättyjä noita-aiheisia puuvillakankaita ja tehneet niistä itselleen laskuvarjot! Niin he liitelevät pidellen kankaiden kulmista kiinni ja laskeutuvat portaille huutaen: ”Keittiöpyyhin kun ois, tiskirätti pois!” Salamana joukko jo seisoo portailla muiden mielenosoittajien joukossa, mutta nämä laskuvarjot ovatkin muuntautuneet käteviksi laukuiksi: noin vain huolellisesti käännetyistä kulmista kiinni ja näppärän kulmikas laukku on valmiina seuraavaan koitokseen. Heidän näyttävä esiintulo ei kuitenkaan olisi onnistunut ellei näitä terrakotan ja tumman vihreän sävyjen sekoituksellisia töitä olisi tehty huolellisesti, sillä kulmistaan työ tunnetaan. Jos kulmat ja päärmeet olisivat huolimattomasti tehdyt, noidat olisivat luultavasti laskeutuneet eduskuntatalosta paljon ohi ja löytäneet itsensä oopperatalon katolta. Laskuvarjo-laukun pintaan on valovärjäyksellä tehty lumoavan kuvaava kuvio: pitkänenäinen noita lentää vinhaa vauhtia luudallaan!

Suomen kevät on kuitenkin arvaamaton. Osalle noidista alkaa tulla tuulessa ja tuiskussa kylmä, mutta Noita Nokinenä keksii kaikessa viisaudessaan oivan ratkaisun: kääriytykää villaan hyvät naiset! Laskuvarjolla paikalle lennelleet noidat saivat laskeutua kanssasisarten tekemien pehmeän villaisten laskeutumisalustojen päälle, joissa on lumoavia vihreän eri sävyjä aina pistävästä myrkynvihreästä tummaan mäntypuun vihreään asti. Juuri niiden avulla laskuvarjolla liidelleet noidat osasivat laskeutua oikeille kohdille, sillä villa oli tasohuovutettu niin, että vihreän lomasta pilkottaa näyttävä noita-akka luutansa päällä. Nyt näihin pehmeisiin laskeutumisalustoihin on hyvä kääriytyä, sillä pehmeään villaan on hyvä upottautua. Ja mikä muu materiaali olisikaan niin miellyttävä ja taistelutahtoa luova kuin luonnonmateriaali villa.

Julistuksensa päätteeksi noidat jättävät itsestään muiston eduskunnan päättäjille: trikoosta tehdyt punavihreät pääsiäiskortit muistuttavat siitä, että ketkä kävivätkään julistamassa tärkeästä keittiöpyyhin-aiheesta ja millä vakavuudella. Trikookankaisiin on maalattu silkkiväreillä uhkaavan punainen taivas, vihreä maa ja päättäväisen näköinen musta noita.

Normipäivä. Vapise Kaurismäki, täältä tulee sellasta settiä, ettei pari pussia poppareita riitä ensi-iltaan. Nyt kaks iltaa peräkkäin pesistä pelanneena tuntee omistavansa oikean käden ja takareidet.

Juhlan tuntua

Torstaina oli korkeakouluopiskelijoiden kevätjuhla firmalla. Kappas ku se oliki neljäs - ja viimeinen - laatuaan! Ruusu tuli ja kaihomieli. Valmistuminen ja kevät on sellanen tunnepommiyhistelmä, että onneksi ei ihan vielä paperit ole kourassa. Hiljaskelleen henkistä valmistumista ja sitten vasta paperilla. Mutta satiininauhat on kyllä mun favorit nykyään. Saattasin jopa ostaa vielä muutamassa eri värissä näin kesää kohden!

Jee, siskon yo-juhlat lähestyy! Juhlaihminen juhlii jo juhlien järjestämisestä. Eilinen meni perinteisesti aamusta iltaan voileipäkakkujen ihmeellisessä maailmassa. Ei kait siinä muuta ku ensin muutaman tunnin pilkkoo itse aineksia ja sitten samanmoinen aika itse täyttöpuuha. Liukuhihna toimii ja ämpäristä apetta väleihin. Nam! Ainahan on sitten joku aines, jota pitää hakea lisää: eilen se oli ruohosipuli. Neljäs kauppa vasta tärppäs, jossa oli meille riittämiin ja riittävän tuoretta sipalia. Yksi tunti meni siihen, että hän sompaili narinalla ympäri kylää.

Illalla teki ihan eetvarttia käydä tuulettumassa Nallikarissa. Vaaleanpunainen taivas, kuopioitunut saimaannorppa mukana ja karkkipussi taskussa. Oli ilo!

Nyt jatketaan äitienpäivän viettoa ja viedään naapurin vara-äidillekin yks kalakakku.

Onnea äidit!

Alivuokralaisia.

Totuus julki: omistamme luvattomia alivuokralaisia! Tuhannen öttiäiset on kyllä vaivannu jo syksystä asti vaihtelevassa määrin ja pitkään luultiin niitä - ja myrkytettiin - sokeritoukiksi. Vaan tänään otimme vinkistä vaarin ja surffailimme aikamme kuluksi ja housumme pitimiksi på nättet ja otimme selvää, mitkä saivarit kaakaoitamme, riisiryynejämme, kaurahiutaleitamme ja jauhojamme häiritsee. Tulimme siihen johtopäätökseen, että he ovat joko:

a) riisihäröjä
b)rohmukuoriaisia
c)hinkalokuoriaisia.

Näistä kolmesta hupasin vaihtoehto olisi ehkä hinkalo - hink hiki hink -kuoriaiset. Toisaalta nimi viittaisi hyvinki rohmuihin, mutta saattaa totuus olla kuitenkin riisihäröilyissä. Häröjä tämä kämppä on muutenkin täynnä koko ajan! Kohta vaan pitää hankkia isompi jääkaappi, harmillista, jotta kaikki loputkin kuivamuonat voi teljetä sinne. Vaikka eikait lisäprotkusta luulis olevan valituksen aihetta näinä köyhyyden päivinä. Liekö nämä niitä tämän kämpän lopun ajan merkkejä (K.M.N. 2011).

Kaikki keinot kokeiltu. Tänään lähettiin jopa rullaluistelemaan lumisateeseen mielenosoituksellisesti. Nam nam, riisihäröjä.

Willejä weikkauksia? Järeämpiä aseita? Ei kai paasto ole seuraava askel?