maanantai 27. syyskuuta 2010

Unelmoi, lapseni.



"Unelmoi, lapseni, kauniista asioista, niin sinusta kasvaa onnellinen ihminen. Unelmat ovat tärkeitä ja niin kauan kun niitä on, on elämäkin kaunista." (E. Karjalainen)



Tänään unelmoin kauniista syksystä uusissa punaisissa kumisaappaissa - ja näillä elämäkin näyttää kauniimmalta.

torstai 9. syyskuuta 2010

Filtti





Antakka mu olla lehm koivu al.
Viäkkä mu väsyne nahk kamarim permanol,
kakluni ette.
(H. Laaksonen)


Kyllä tämän filtin kanssa kelpaa olla lehm koivu al vaik koko syksyn.

Luurankoja kaapista

Kotona käydessä löysin taas yhden jemman, jossa oli kaikkia aarteita. Tiedättehän: sellasia rojuja, joita ei jostain syystä vain raski heittää pois. Ehkä parhaat löydöt oli nämä montamonta vuotta sitten tutuntutuntutun asunnon häkkivarastosta napatut opetustaulut:



Sinäänsä jemmaaminen on osottautunu monesti hyödylliseksi, mutta ehkä tällasten iljetysten kohdalla pitäisi jo käyttää järkeä. Mutta onpa näillekin tullut käyttöä!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Jaloa valoa


Löysin itsestäni pienen sähköinsinöörin ja ripustin lampun aivan itse. Itsenäinen nainen, yeah. Mutta kyllä vaan kelpaa nyt olla, kun tyhjät seinätkin täyttyivät hauskalla kuvioinnilla kuin itsestään! (Suapi nähä, millon siihen lisäominaisuuteen kyllästyy. Mutta onneksi aina on muita pikkuvaloja)

Huomenna alkaa harjottelun tohina ja pikkuoppilaat oottavat. Kohteena on kyläkoulu tuolla aikas kaukana (onneksi ei tarvi kovin pyörän ketjuja alkaa rasvaileen, vaan kyyti järjestyy) ja ootan sitä kyllä innolla! Pienkoulun nostalgiaa, sitähän se pelkästään on, eikö?



"Hyvästi, järjen valta. Valo tarvitsee tilaa." (A-M.K.)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Innostusta

Tosiasia on ollut jo yli yhdeksän kuukautta se, että en omista kattolamppua. Oonpas sitten melko lahjakkaasti tunnelmoinut koko kevään kynttilöiden kera ja sytytellyt pienempiä lamppuja ympäri ämpäri huonetta. Epäsuorasti kohdistettua valoa, you know? Toinen tosiasia on myös se, että makuni ja rahatilanteeni eivät ole kohdanneet, joten olen valinnut tyytyväisen pimeyden(lue: tunnelmavalaistuksen). Nyt sitten otin asiaksi saada nyt ees jonkunlaisen valoilmiön sinne katon rajaan killumaan, mutta...syrämenihän valloitti niinkin epätoivoinen ja muodokas ilmestys kuin Octo:

Onneksi todellisuus löi vastaan hintalapun muodossa, vaikka ääh enpä koskaan oo ollu nuin suuren houkutuksen edessä. Olin tosiaan Kokkolassa parin päivän reissulla ja kävin norkoilemassa tämän ilmestyksen alla parissakin liikkeessä, vaan onneksi ei. Kyllä meinas vaan huvittaa, kun myyjä oli aivan tosissaan myymässä sitä mulle. Voi kunpa olisi tiennyt, että kyseinen lamppu onkin sitten koko kuukauden tulot. Noh, realistisuutta kehiin ja lompsin Prisman valaisinosastolle, jossa kaikki oli -25%. Ja sieltä se löytyi. Ylitin itseni ja kaikki odotukseni, kun keksin niinkin hienon idean, että ostan tämän vaalean ruskean säkkikangasnarua olevan pallolampun ja spreyaan sen valkoiseksi. Valkoista spreymaalia kului yllättävästi kaksi putelia, mutta voip olla, että oli vähäisen vaivan arvoista! Lamppu kuivuu parhaillaan, mutta ootan jo innolla, että saan ripustaa sen kammariini! Sitä ennen olisi apua logistiikan alan asiantuntijoilta. Voi olla junassa taas tunnelmaa - Elina & omaisuus.